Olen väsynyt, kalpea, silmäpussinen ja kovin haukottelevainen, mutta en rättipoikki.

Tänään olen opetellut perushommaani eli tehtäviä, jotka tulevat olemaan käytännössä kokonaan minun vastuullani ensi viikosta lähtien. Opettelu on yllättävän hyvällä tolalla, vaikka toki voi olla, etten huomenna muista puoliakaan siitä, mitä olen tänään sujuvasti tehnyt. Huomisesta lähtien alan toden teolla harjoitella yhtä hommelia, jota eniten jännitän. Eikun pää edellä avantoon vain!

Yhden kiinnostavan oman projektinkin sain mietittäväksi, mutta ensin on saatava tämä perusduuni paremmin haltuun.

Totta kai olin tänään hieman arka taukojen ja lounaan ja tupakallakäymisen suhteen, mutta niin olen aina. Täytyy vain muistaa olla terveellä tavalla itsekäs ja olla vähemmän tikkana kuin aikaisemmissa työpaikoissani, etten kehitä itselleni vatsahaavaa ja/tai burn outia muutamassa kuukaudessa.

Pomoni vaikutti ihan tyytyväiseltä ensimmäisen päivän työpanokseeni ja oppimistahtiini, kiittelikin hieman. Patisti kahville ja oli mukava. Kaikki muutkin, joita tapasin tänään työpaikalla - ja joita ilmeisesti tulen tapaamaan ainakin silloin tällöin töiden merkeissä - olivat erittäin ystävällisiä. Tuli varsin tervetullut olo.

Työelämässä on siis toistaiseksi kaikki hyvin.

edit. En todellakaan jaksa oikolukea. Sori.

Ilmassa on lievää hysteriaa nyt, kun uuden työn aloittamiseen on enää reilut puoli vuorokautta. En tietenkään ole tänään saanut juuri mitään rakentavaa aikaiseksi (paitsi huomisen lounaan). Ajattelinkin levottomuuttani lievittääkseni listata asioita, joita tulen ostamaan sitten, kun palkkani alkaa juosta. Tein listan lähinnä itseäni varten, mutta koska olen avoimella tuulella, ajattelin kirjata sen myös tänne:

Asioita, joita ajattelin ostaa

Ryppyvoide
Ajattelin ostaa voidetta, johon minulla ei ole ollut varaa pitkään aikaan. Naamani on jo viikkotolkulla näyttänyt siltä, että intensiivihoito voisi tehdä hyvää.

Shampoo ja hoitoaine
Toki olen pessyt tukkaani työttömyysaikanakin joillain litkuilla! Olen hieman hiustuotesnobi ja satun tietämään yhden todella hyvän shampoon ja siihen kuuluvan hoitoaineen, joista täytyy pulittaa hieman enemmän kuin maitokaupasta saatavista tukkatuotteista. Hinta-laatusuhde on kuitenkin erinomainen, joten palkkapäivänä juoksen tukka putkella shampoo-ostoksille.

Hiusten värjäys
Juurikasvuni on törkeysasteikolla 1-10 suurinpiirtein ysin luokkaa. Saatan kyllä värjäyttää tukkani etuajassa, jos saan järjestettyä rahat jostakin. Hiukseni ovat pitkät ja niiden värjääminen tulee yllättävän kalliiksi siitäkin huolimatta, että ystäväni huoltaa tukkaani puoleen hintaan kampaamon hinnoista.

Hierontakuuri/Voice Massage-kuuri
Haluan hierojalle tai nk. äänihierojalle eli Voice Massage-terapeutille. Siksi, että tarvitsen sitä ja olen ansainnut sen.

Laulutunteja
Ajattelin ottaa lokakuun tietämillä muutaman tunnin ex-laulunopettajaltani, joka silloin tällöin Suomessa hengaillessaan antaa minulle tunteja. Lisäksi alan etsiä itselleni ulkomailla asustelevan opettajan rinnalle toista, vakituisempaa laulumaikkaa, joka voisi opettaa minua esimerkiksi kaksi kertaa kuukaudessa.

Vaatekaappi
Vaatekaappini on ruma ja siitä on irronnut yksi ovi. Tarvitsen uuden vaatekaapin.

Astianpesukone
Olisi aivan ihanaa omistaa astianpesukone!

Verhot
Minulla on visio verhoista ja ajattelin vihdoinkin toteuttaa visioni teetättämällä yhteen ikkunoistani uudet verhot.

Sohvatyynyjä
Haluan visioimiini verhoihin sointuvia, punaisia koristetyynyjä. Indiskasta löytynee juuri sopivia.

Uusia tyynyjä ja peitto
Tarvitsen myös pari uutta, nukkumiseen tarkoitettua tyynyä sekä uuden vieraspeiton. Nykyinen vieraspeitto on vanha ja kamala.

Pari tuolia
Tarvitsen kaksi tuolia tai oikeastaan vain yhden, sillä löysin yhden aivan hyvän tuolin roskalavalta parin päivää sitten. Tarkoituksenani olisi hankkia tuoli(t) kierrätettynä, sillä en pahemmin välitä uusista huonekaluista.

Pari huonekasvia
Flamingokukka...ehkä. Orkidea...ehkä. Uusi viirivehka edesmenneen tilalle...ehkä. En ole päättänyt vielä. Pari kukkivaa huonekasvia olisi kuitenkin saatava.

Lipeää ym. saippuantekojuttuja
Jos vihdoinkin saisin tilattua lipeää ja ostettua vaa'an ja muut saippuantekovälineet, joita en ole vielä raaskinut hankkia.

Vaatteita ja saappaat
Haluan syksyisiä neuleita, uusia alusvaatteita, sopivan kokoisia housuja (olen yhden vaatekoon pienempi kuin loppukeväällä, joten lähes kaikki housuni lököttävät rumasti), syyshameen, ärtsyt saappaat. Aivan sama minulle, löydänkö vaatekaapin täydennystä kirpputorilta vai uutena kaupasta. Kunhan vain saan vaatteita, joissa kelpaa hengailla töissä ja vähän töiden ulkopuolellakin.

Laukku
Ai niin, laukku meinasi unohtua. Tarvitsen hyvän, keskikokoisen laukun hajonneen tilalle.

En taida ensimmäisestä palkasta saada aivan kaikkea hankittua, mutta varmasti jotain. Ainakin tuon ryppyvoiteen. Ja ehkä pari sohvatyynyä.

Tulipahan taas avauduttua.

Hain erästä työpaikkaa. Homma vaikutti menneen sivu suun, koska paikasta ei kuulunut pihaustakaan useampaan viikkoon. Yllättäin noin viikko sitten kyseisestä firmasta kuitenkin soitettiin ja pyydettiin työhaastatteluun. Haastattelu oli tiukka, mutta siinä paljastui, että työnkuva voisi - todennäköisesti koulutustaustastani johtuen - muotoutua huomattavasti monipuolisemmaksi, haastavammaksi ja mielekkäämmäksi kuin työpaikkailmoituksessa oli annettu ymmärtää.

Muutaman päivän ajan olen vuorotellen toivonut hartaasti saavani kyseisen työpaikan ja vuorotellen toivonut, etten saisi. Kai minua on huolettanut, että en ole haastavan ja monipuolisen työnkuvan arvoinen. Että en opikaan kaikkea sitä totaalisen uutta, mitä työ toisi tullessaan. Että lyyhistyn kokopäiväduunarin arjen alle ja muutun märäksi läiskäksi. Etten ole täydellinen työntekijä.

No, sain sen työpaikan.

Aloitan uudessa työssä jo tällä viikolla. Olen hieman sokissa juuri nyt, sillä kyseessä on elämäni ensimmäinen vakituinen työpaikka. Katsotaan, mitä tapahtuu: onko minulla töitä vielä koeajan jälkeen, pidänkö työtehtävistäni, viihdynkö työyhteisössäni, onko minusta ylipäänsä koko hommaan. Joka tapauksessa saan arvokasta, uudentyyppistä työkokemusta roppakaupalla.

Ainakin tällä hetkellä olen aika innoissani ja iloinen tästä yllättävästä käänteestä. En olisi uskonut löytäväni rohkeutta hylätä yliopistosuunnitelmani ja lähteä tosimielessä työelämään, mutta niin vain tartuin tilaisuuteen. Harvoin teen näin pikaisia päätöksiä isoissa asioissa, mutta taisi olla jo korkea aika tehdä jotakin radikaalia, eikä aina vain vatvoa eri vaihtoehtoja.

Olen ollut punerva ja lievän paniikkikohtauksen partaalla siitä lähtien, kun sain tiedon uudesta työpaikastani, mutta se kai kuuluu asiaan. Kuuluuhan?

Vanha, sympaattinen pikkutelkkarini hajosi muutama viikko sitten. Siinä vaiheessa, kun hyvin ja pitkään palvellut kone tuli tiensä päähän, en ollut katsellut telkkaria pariin, kolmeen viikkoon. Kesäiset aktiviteetit jatkuivat tasaiseen tahtiin, enkä kaivannut televisiota ollenkaan.

Ennenkuin nyt.

Olen koko päivän  - ja osan eilisestä - halunnut avata television ja olla ajattelematta yhtään mitään. Töllöttää vain tyhmänä jotain sarjaa. (Ei sillä, että olisin tänään ajatellut niin kauheasti tai viisaita ylhäisessä, yksinäisessä televisiottomuudessani.) Kotitöiden välttelystäkin on tullut hankalampaa, kun ei ole toimivaa telkkaria, jonka ääreen jumittua. Ahdistavaa.

En kuitenkaa luovuta vielä. Uskon, että jos ja kun saan töitä, vapaa-ajankäyttöni tulee mullistumaan ilman telkkaria. Toivon harrastavani enemmän liikuntaa, lukevani kasoittain hyviä kirjoja ja harjoittavani luovaa toimintaa, kun en voi kuluttaa ilojani sohvalla tyhmistymässä.

Pisin aika, jonka olen elänyt ilman televisiota, on ollut nelisen vuotta. Pahoin pelkään, että tällä erää kestän korkeintaan neljä kuukautta. Sen verran toiveikas kuitenkin olen, että päätin sanoa TV-lupani irti huomenna.

Täytyy kyllä myöntää, että tällä hetkellä telkkarinvieroitusoireet ovat aika kamalat.

Sain tänään tekstiviestinä uutispommin vanhalta ystävältä, josta en ollut kuullut pitkään aikaan pihaustakaan. Hän kertoi saaneensa miehensä kanssa perheenlisäystä viisi kuukautta sitten. Olen iloinen heidän puolestaan, tosi ihana juttu heille, mutta...

Tämä on jo kolmas kerta, kun saan kuulla jonkun ystävistäni saaneen lapsen viisi kuukautta/puoli vuotta/kaksi vuotta sitten.

Kuuluuko tämä yhteydenpidosta pidättäytyminen jotenkin olennaisesti raskauteen? Vai johtuuko se jotenkin minusta, että ystäväni vetäytyvät johonkin maakuoppaan vuodeksi, pariksi ja palaavat ihmisten ilmoille äiteinä. Lieventäviä asianhaaroja löytyy kaikista kolmesta tapauksesta, mutta mikään niistä ei silti selitä tätä täysin.

Hämmentävää, todella hämmentävää.