Tulipa oltua vähän Blogipöhinässä. Pöhisinpä sitten kahdeksan tuntia. Taas tuli tavattua uusia, kivan oloisia ihmisiä ja tietysti kaikki sisäpiiriläiset.

Join ilmaista alkoholia. Söin arvioni mukaan kolmanneksen paikalla olleista juustonaksuista. Näin salaista kuvamateriaalia suoraan Sun äitis lompakosta. Kuuntelin Björn Hammaria. Tilitin sille söpölle Joonakselle kaikenlaista elämästäni ja ehkä sen ulkopuoleltakin suurinpiirtein koko illan. Voi olla, että tilitin vähän siellä sun täällä elämästäni suurinpiirtein koko illan. Huokailin Lostiksen ja Turistin kanssa sitä, kuinka sensuellilta ruotsinruotsi kuulostaa. Pysyin korkokengilläni pystyssä.

Hauskaa oli. Lämmin kiitos Marille ideoinnista ja toteuttamisesta!

Hauskan, pikkutunneille venähtäneen illan jälkeen vetää ajatus kekkereistä seuraavalle päivälle varatusta laulutunnista aika vakavaksi. No, laulutunnilla ilmeeni venähtikin sitten polviin asti, kun kuulin huonot uutiset. Lauluopettajani muuttaa syksyllä Ruotsiin, mikä on hyvä juttu hänelle ja erittäin huono juttu minulle. Ensimmäinen ajatukseni oli, että voi sun fan, pitääkö minun alkaa käydä Tukholmassa laulutunneilla. Tuijotin opettajaani silmät teevadin kokoisina ja solkkasin sokissa jotain mukavitsikästä ääni väristen. Onneksi opettaja tulee kuulemma käymään säännöllisesti ja aika useinkin Helsingissä, joten silloin tällöin saattaa päästä vielä hänen oppiinsa. Mutta ei se ole sama asia.

Tämä on kriisin paikka.

Kesällä täytyisi melkein päästä laulutunnille pari kertaa viikossa, ihan siltä varalta, jos opetustyö Ruotsista käsin ei sitten toimikaan. Vai muuttaisinko Ruotsiin laulunopettajan perässä?

Kai sitä hullummastakin syystä on muutettu toiseen maahan.